Boogie Woogie

Kokemuksia Sekahaun ensimmäiseltä Boogie Woogie kurssilta 10.1.-24.4.2008.

Koko kevään jatkuneissa treeneissä olemme käyneet läpi BW:n perusaskelta sekä tavallisimpia kuvioita. Perusaskelluksen rullausharjoitteiden myötä, on tapahtunut monta ihmeellistä asiaa. Hiki on virrannut. Aurajoesta on pinta laskenut, korvatessamme nestehukkaa.  Tyttäreni oli ihmeissään, löytäessään äidistään toisenkin näkyvän lihasryhmän. Pohkeet ovat saaneet yläpuolelleen aivan kiitettävät reisilihakset. Bonuksena, äidistä on karissut mukavat 9 kiloa ylimääräistä ja tanssihame pyörähtää paremmin. Sanotaanhan, että lapsen suusta kuulee totuuden. Tästä on hyvä jatkaa.

Pikaisesti saimme tutustua Lindy Hop:n ihmeelliseen maailmaan. Henkilökohtaista palautetta saimme, halutessamme.  Ehdottomasti, tätä kurssia voi suositella. Ja jatkoa seuraa jo lähitulevaisuudessa. Toivottavasti eivät työvuorolliset esteet rajoita tulevaan kurssiin osallistumistani. Täytyy siis panostaa työtovereihin...joten, reseptivihko esille ja leipomaan... Onneksi he ovat nopeaoppisina havainneet pääsevänsä itsekin helpommalla, mahdollistaessaan pääsyni näihin menoihini.  Minua on kuulemma helpompi kestää hyvätuulisena. Ja sitähän tanssi ja uuden oppiminen on. Runsain mitoin iloa ja hyvää mieltä, eli terapiaa.

Kaunis kiitos Arjalle ja Vesalle. Kiitoksiin uskon kaikkien kurssille osallistuneiden yhtyvän. Ohjaajillamme on maaginen kyky, jota en varmaan onnistu sanoin kuvaamaan. Veskun lohkaisevat, sanalliset esimerkit yhdistettynä ohjaukseen… hakevat vertaansa. Tulemme varmaankin aina muistamaan ”auton starttauksen ja ohjauspötkylät”. Arjalla kyseisissä tilanteissa oli mahtavasti sana hallussaan. Itsehillinnästä puhumattakaan =).

Tällä kurssilla ei ehtinyt pitkästyä. Tunne ”tätä en opi ikinä” karisi pois alta aikayksikön. Tilalle tuli ”tämän haluan oppia”. Onnistumisenilo ja tilanteen ”hehkutus” oli sotkea rullauskuviot kokonaan. Oli hauska seurata hehkutuksen kehittymistä. Silmien paloa, häkeltymistä, sormien napsauttamista yms. Juuri sillä hetkellä kun jokin loksahti kohdalleen. Rautalankaa emme joutuneet vääntämään, kumilankaa kylläkin. Haasteita on riittänyt. Moni asia on loksahtanut paikoilleen.  Mutta myöntää täytyy. Olen myös laittanut silmäni kiinni ja halunnut vajota maan alle, kun jokin ei mennytkään aivan ohjatulla tavalla. Alkuun, ei sitten millään. Loppumetreillä kävi päinvastoin. Olisin halunnut avata silmäni ja vajota maan alle. Mutta joka hetkestä olen kuitenkin nauttinut. Onkohan minussa jotain vikaa?? Diagnoosi on varmistunut: Tanssiin hurahtanut.

Kurssilaisten hiljaisella suostumuksella olen yrittänyt ikuistaa hieman tätä tunnelmaa. Mutta tuhat kuvaakaan ei riitä kertomaan siitä ilosta, jota saimme kurssin aikana kokea. Hymyillään ja tanssitaan, kun tavataan. Tanssikilometrien kartuttaminen BW:n osalta on alkanut.

T: Taru.