Tanssin huumaa
TANSSIN HUUMAA LINNANMÄELLÄ ja TANSSIMATKA 1.11.08
Lavatanssikerho Sekahaku järjesti retken jäsenilleen lauantaina 1.11.2008,
- Tanssin Huumaa -tanssishowhun Linnanmäen Peacock -teatteriin ja
- Lohjan Tanhuhoviin, jossa esiintymässä oli Martti Metsäkedon tanssiorkesteri ja Sinitaivas.
Matka oli tarkoitettu siis Sekahaun jäsenille, joista 50 ensimmäistä onnellista ilmoittautujaa sopi mukaan. Edulliseen 20 €:n hintaan sisältyi matka Helsinkiin ja takaisin, liput em. tilaisuuksiin sekä kahvit Tanhuhovissa. Matka ei näin ollen ollut hinnalla pilattu päinvastoin sopuhintainen viimeisen päälle. Bussin kyljessäkin luki meille sopivasti, että Jalo, liekö jalot villit lähteneet matkaan.
Bussi lähti Loimaalta, tuolta maailman ensimmäiseltä paikkakunnalta ja saapui ajallaan Suomen Turkuun, josta lähdimme kohti isoa kirkkoa; Helsinkiä odottavin mielin. Liekö hieman matkajännitystä, sillä useimmat meistä istuivat turvallisesti oman kullan kainalossa eikä suurempaa parran pärinää kuulunut. Olisikohan ollut syytä tutustumistarkoitetussa muutaman minuutin välein parin vaihtoon kuten tanssiharjoituksissa. Naiset olisivat hypähtäneet Matin komennossa menosuuntaan uuden miehen luo ja eikö jutut alkuun vaikka perinteisellä pohjoisen kysymyksellä ”Mistä se sie olet kotoisin?” tai ”Kenenkä poikia se sie olet?” Toisaalta kenties olisi ollut aivan kiva iloitella karaokella tai yhteislaululla. Eikä varmaan pahitteeksi olisi ollut rahan keräys seurallemme arpajaisten muodossa. Palkintona olisi voinut olla vaikkapa pari seuran kausikorttia. No kenties seuraavalla kerralla.
Välitankkaus ykköspesällä kesti muutaman tovin, toiset joi kahvin ja useimmat miehet piipahtivat hotelli helpotuksessa. Tarinan mukaan, jonka mm. Kekkosenkin on kuultu sanovan, miehen on syytä aina mahdollisuuden tullen asioida tuli tai oli tulematta. Jopa Juha Watt Vainio lauloi aikanaan Kaamasen tiellä miesporukan eturauhasvaivoista. No se lääketieteestä.
Saavuimme hyvissä ajoin Linnamäelle ja asetuimme liput saatuamme Peacock-teatteriin. Porukkaa oli melkein salin täydeltä, olihan kyseessä ensi-ilta. Pientä supinaa ja sitten itse Marco Bjurström, tuo TV:stä tuttu mainio sanan säilä, kaiken positiivisuuden äiti astui estraadille. Ja sanaa ja juttuahan tuli, ehkäpä liikaakin.
Mainoksen mukaan ilta tulisi tarjoamaan ainutkertaisen mahdollisuuden nähdä saman katon alla ja samana iltana erilaisia Suomessa harrastettavia tansseja ja niiden kirkkaimpia tähtiä. Luvassa oli jazz- ja showtanssia, hip hoppia, break dancea ja muita street –tansseja, valssia ja muita vakiotansseja, latinalaisia tansseja, tanssin perinteisiä muotoja seuratanssin harrastajien esittämänä, tanssipelaamista, rockia ja muita rock’n’swing –tansseja sekä maailman parasta kilpa-aerobiccia!
Esiintyjiksi olivat lupautuneet Suomen huiput ja kansainvälisesti menestyneet tanssijat. Vakioita esittivät Markus ja Maria Hirvonen. Kilpa-aerobicin maajoukkueen yhteisesiintymisessä olivat mukana mm. tuoreet Euroopan mestarit Rita Niemi ja Jouni Viitanen. Suomalaista tangoa esittivät Kimmo Lasanen ja Tii Alasimi.
Tapahtumaa markkinoitiin Suomessa toimivien eri tanssiliittojen yhteistyöprojektina, jonka yhtenä tehtävänä oli osoittaa tanssin olevan monimuotoinen mutta myös yhteinen tanssitoimijoiden asia.
Shown ensimmäinen esitys; Rock`n`swing -ryhmäesitys oli monien mielestä shown parasta antia, ainakin jos mittarina käyttää yleisön mukanaoloa ja taputuksia. Sen jälkeen ohjelma solui pienin teknisin ongelmin ja Marcon repliikeillä; ”on sijoittunut siinä ja siinä kilpailussa pronssille vai oliko se hopealle vai mitenkä se nyt oli vai oliko se kilpailu vai …?” Yleisö oli aika lailla nuorta keski-ikäistä ja monelle meistä ohjelma oli ehkäpä liian taiteellista ja rempseys puuttui. Tämän huomasi vaisuhkoina taputuksina ja pientä vilun värinääkin oli havaittavissa. Välillä toki yleisö lämpeni esim. Markus ja Maria Hirvosen vakiotanssiosuuksissa. Yksi illan yllättävin ja yleisöä tempaavin oli illan viimeinen esitys, jossa nuoreen kypsään ikään ehtineet leidit nauttivat täysin rinnoin esiintymisestä ja antoivat palaa.
Kaiken kaikkiaan ilta vierähti ohjelman venähtämisestä huolimatta viihtyisästi. Tauolla otettiin vähän erilaista lämmikettä, kuka mitäkin. Ohjelman sisältö oli koottu pitkälti erilaisten tanssikoulujen ja -ryhmien varaan. Esitykset olivat viimeisen päälle hiottuja ja taitavia kuten niiden menestyminen eri kisoissa osoittaa, mutta vastasiko ohjelma otsakkeen ”Tanssin huumaa” odotuksia. Oliko jotain tyylisuuntaa liikaa, puuttuiko jotain kokonaan? Ymmärrettävästi taloudelliset resurssit antavat tietyn rajan eli pääkaupunkiseudulta oli paljon esiintyjiä. Mutta eikö pääkaupunkiseudulla ole todella esim. kansantanssiryhmiä, jotka olisivat voineet esittää perinteisiä suomalaisia kansantansseja ja lavatansseja. Mieleeni tulikin, että jospa meidän mainio Mattimme olisi joukkoineen hionut vaikkapa masurkkaa ja polkkaa ja pannut jalalla koreasti oikein Turun malliin jonkun taiteellisen esityksen sijaan niin olisikohan yleisönkin vilun väreet haihtuneet.
Ohjelman loputtua ja hiukan myöhässä pääsimme lähtemään kohti oma urakkaamme eli Lohjan Tanhuhoville ”tanssaahman”. Jokainen ehti pyöriä omia kuvioita parketilla ja vaihtaa muutamia ajatuksia ennen kuin kello löi yksi ja lähtö Turkuun Loimaan kautta alkoi. Varatut paikat täyttyivät, joten kenenkään ei voida epäillä jääneen yöjalkaan eikä ylimääräisiäkään jäniksiä bussissamme näkynyt. Paluumatkalla oli huomattavissa jo pientä matkaväsymystä ja monen penkin luota kuuluikin enemmän tai vähemmän erilaista rohinaa. Aamuyöstä olimme Pyrkivällä ja jokainen näytti omin jaloin pääsevän poistumaan bussista ja häipyvän yön hämärään.
Ja ensimmäiseksi lopuksi: Tanssimatkan osanottajille sopivat pienet viisauden sanat: Kun olit lapsi, laitoit peilin edessä kasvoillesi hauskoja ilmeitä. Kun tulit keski-ikään, peili alkoi kostaa sinulle takaisin.
Ja toiseksi lopuksi haluan kiittää vai aluksiko se piti kiittää vai miten se oli matkan järjestäjiä ja mukana olleita matkaseurasta.
Jäsennumero 1391 eli vanhan savolaisen sanonnan mukaan ”vuan olinha se minnääki mukano”