TANSSILAJIT

Tanssilajitietoutta

Alla tietoa yleisimmistä suomalaisilla tanssilavoilla tanssittavista seuratansseista. Listaa täydennetään.

Jenkka

Jenkka, myös Sottiisi nimellä tunnettu, on tanssisalia vastapäivään kiertävä helppo ja hauska seuratanssi. Yksinkertaisimmillaan jenkalle on tyypillistä musiikin mukaan tapahtuvat vuorottelut. Säkeistön puolikkaan alkuosan pari liikkuu rinnakkain ja loppuosan yhdessä pyörien. Tanssijat liikkuvat salia vastapäivään lähellä toisiaan, tanssiotteiden vaihdellessa nk. ”suljetusta” avoimeen.

Jenkalle tyypillistä on myös hyppyaskel. Alkuosassa joka kolmannella askeleella tanssija tekee pienen lisähypyn, jonka jälkeen vasta jatkaa eteenpäin tehden samoin kuudennella askeleella, loppuosa sitten joka askeleella kerran hypäten.

Jenkasta on olemassa lukemattomia erilaisia askel ja kuviovaihtoehtoja käytettäväksi, kunhan tuo vuorottelu säilyy.

Musiikki on n. 38—45 tpm 4/4 tahtilajissa.

Valssi

Valssi on hyvin perinteinen tanssi maamme tanssilavoilla. Siinä pari kiertää tanssiparkettia vastapäivään enimmäkseen pyörien yhdessä oikealle tai vasemmalle suuntaa tietyissä kohdin vaihdellen.

Tanssiote on nk. suljettu, jossa mies molempia käsiään parinsa ohjaukseen käyttäen kiertää tanssisalia vastapäivään. Tavanomaisimmat askeleet tanssijalla on kolme askelta tahtia kohden, lisäksi on myös muita käytettäviä askelmuotoja. Tanssilajille tyypillistä on tanssijoiden musiikinmukainen keinunta.

Valssi on kehittynyt jo 1700 luvun Itävallassa, joten tanssi omaa pitkät perinteet. Valssimusiikin luojina pidetään tuohon aikaan Itävallassa vaikuttanutta Strauss:in sukua. Valssi on tanssina sittemmin kehittynyt oikeastaan kolmeen muotoon. Nopea on tanssiurheilusta tuttua Wieninvalssia, keskinopeat mm. ”merimiesvalssi” on tanssilavoiltamme tuttua ja hidas valssi sitten oman tanssitekniikan omaavaa  hidasta sellaista.

Valsseja tanssittaessa on keskeistä tanssijoiden hyvä ryhti ja siihen liittyvä asennonhallinta jotta tanssi olisi rauhallista, tasapainoista ja tyylikästä.

Tempo eli musiikin nopeus vaihtelee alle 30 tpm (hidas) aina Wieninvalssin noin 60 tpm ¾ tahtilajissa.

Foksi

Foksi on maamme lavojen ehkäpä yleisin perustanssi. Siinä mies ohjaa pariaan, molempia käsiään tanssiotteen muodostamiseen käyttäen, vastapäivään salia kiertäen katse kiertosuuntaan pitäen ja ohjaten niin ettei tömäyksiä muiden parien kanssa tulisi. Tanssiotetta kutsutaan suljetuksi otteeksi.

Foksissa tavanomaisin askelrytmitys maamme tanssilavoilla on yhdistelmä kahdesta hitaasta ja kahdesta nopeasta askeleesta tässä järjestyksessä tehtynä. Tämä poikkeaa maailmalla yleisesti tunnetusta Foxtrot–tanssista, jossa se on yksi hidas ja kaksi nopeaa.
Foksi tanssina sisältää yhdessä parin kanssa tehtyinä käännöksiä oikealle ja vasemmalle niiden eri muodoissa koko ajan yleensä edeten tanssisuuntaan.

Foksille erityisesti nopeille on tyypillistä tanssijoiden kehojen yhtaikainen ylös / alas liike, jolla ilmennetään rytmi-iskujen painoarvon vaihtelua. Hitaissa Fokseissa tätä ei ole tapana tehdä.

Nykyisen Foksin historia juontaa 1900 luvun puolenvälin tienoille kun silloiset tanssikoulut päättivät kehittää foxtrot tanssista helpomman muodon maamme tanssipaikoille käytettäväksi. Tanssi on yleistynyt maassamme ainoana maailmassa.

Musiikki on 4/4 tahtilajin musiikkia väliltä alle 25 tpm – 50 tpm

Tango

Tango on tanssina hyvin monimuotoinen suljettu tanssi. Meillä suomessa tanssitaan pääasiassa nk. Suomalaista Tangoa, joka askelrytmitykseltään muistuttaa Foksia, mutta on liikeololtaan aivan erilainen loivaliikkeinen ja juoheva, kuten tavallisen suomalaisen tangokappaleen tunnelma.

Lajille tyypillisiä ovat pysähdykset ja taivutukset ja juoheva jopa vauhdikaskin jatkuvalla kävelyaskelluksella etenevä kuviointi sisältäen käännöksiä molempiin suuntiin.
Perusaskelten rytmitys on hidas-hidas-nopeannopea jossa viimeinen askel on edellisen vierelle, tai ohi jos käytetään ns. jatkuvaa kävelyaskelta. Myös muita rytmityksiä käytetään varsinkin rikastuttamaan edellä mainittua ja sovittamaan tanssia paremmin musiikkiin.
Suomalaisessa Tangossa tanssijan kehon ylös / alas suuntaista liikettä ei tanssin aikana ole kuin hyvin loivina nousuina tai laskuina.

Tangon historia on peräisin 1900 luvun alun Argentiinasta, josta oikeastaan kaikki tanssittavan tangon muodot ovat saaneet alkunsa. Tunnetuin alkuperäismuoto on nimeltään Argentiinalainen Tango, siitä sitten myöhemmin kehitettiin Kansainvälinen Tango ja josta ”vakioitiin” sittemmin tanssiurheilusta tuttu Tango. Suomalaiset kehittivät näistä sitten omansa, Suomalaisen Tangon.

Tangomusiikin meille yleisimpiä muotoja ovat argentiinalainen, rytmipainotteinen kansainvälinen ja melankolinen melodinen suomalainen tango.

Musiikki on 4/4 osa tahtilajia ja pääosin nopeudeltaan 24-32 tpm.

Humppa

Humppa on tanssina kehittynyt viime vuosisadan puolivälissä, kun muusikot kehittivät nopeamman tavan soittaa foksia ja loivat siihen erilaisen poljennon. Askeleet piti laittaa uusiksi ja mm. Veikko Niemelä keksi että käytetään Humpassa Sambasta tuttua kolmiaskelta eli triple steppiä.

Tuo yleistyi yhdeksi Humpan perusmuodoksi. Tanssija tekee kolme askelta jokaista tahdin kahta rytmi-iskua kohden ja aloittaa jokaisen iskuparin eri jalalla. Näillä askelilla sitten tanssijat etenevät, pyörivät yhdessä vasemmalle tai oikealle kiertäen salia.

Humpalle on ominaista tanssijoiden voimakas samanaikainen vartaloiden ylös ja alas suuntutuva liike musiikin rytmissä. Tanssiasento on ns. suljettu ilman muuta vartalokontaktia kuin molempien käsien ote tanssiparista. Tästä Humpan muodosta käytettyjä kutsumanimiä ovat mm. Perushumppa, Sambahumppa, Kolmiaskelhumppa.

Toinen Humpan muoto on ns. Kävelyhumppa jossa liikutan musiikkiin käytännössä kävelyaskelin. Mies astuu parittomalla rytmi-iskulla askeleen vasemmalla jalalla ja nainen oikealla. Tässä Humpan muodossa nainen usein liikkuu myös kasvot tanssisuuntaan miehen vierellä.

Kolmas muoto on Kuviohumppa jossa etenevän kävelyaskelluksen aikana tehdään erilaisia tanssikuvioita. Nainen voi kiertää miestä ympäri, tehdä erilaisia pyörähdyksiä jne.

Neljäs muoto on ns. Humppafoksi eli ”Nilkku”, jossa tanssipari etenee Foksin kaltaisilla perusaskelilla. Mies ikään kuin ”aristaa” vaihtoaskeleessa oikeaa jalkaansa, nainen vasentaan josta nimitys ”Nilkku”. Tanssi sisältää pyörintää ja käännöksiä molempiin suuntiin ns. humpan suljetussa tanssiotteessa. Tässä muodossa on myös tanssijoiden ylös ja alas vuorotellen suuntautuvaa vartaloiden liikettä, joka on kuitenkin erilaista Foksiin verrattuna.

Humppamusiikki on 2/4 tahtilajia ja selkeästi jaksotettua nopeudeltaan noin 56-64 tpm.

Fusku

Fusku on yleisin maamme lavoilla tanssittava ns. avoimen otteen tanssi, jossa pari tanssii enimmäkseen noin käsivarrenmitan etäisyydellä toisistaan. Tanssijat ”vaihtavat” paikkaa liikkuessaan pienehköllä alueella, yleensä keskilattialla, miehen nostaessa kiinni pitämänsä naisen käden ylös ja useimmiten nainen pyörähtää sen alitse joko vasemmalle tai oikealle, ja joskus jopa mies pyörähtää käden alitse.

Fuskun keskeisin askelrytmi on helppo hidas-hidas-nopea-nopea, jolla edellä mainitut paikanvaihdot tehdään. Fuskussa myös tanssijan keho liikkuu ylös/alas musiikin rytmissä.

Fuskua pidetään yhtenä ns. kädenalitanssina. Fuskua on tanssittu historiassa jo viime vuosisadan alkupuolella USA:ssa. Tanssia voi vieläkin nähdä alkuperäisenä joissain vanhoissa musta/valko elokuvissa.

Musiikkina Fuskuun sopii foksi ja lähes mikä tahansa 4/4 osa tahtilajin musiikki jossa ”rytmi-iskujen”/ sävelten painoarvo vuorottelee tempon ollessa 32-52 tpm.

Jive

Jive on Fuskua teknisesti vaativampi mutta tanssikuvioinniltaan samankaltainen avoimen otteen tanssi. Jivestä tanssijat käyttävät yleensä joko kuuden tai kahdeksan askeleen versiota, viimeksi mainittu on myös ”vakioitu” tanssiurheilun Jiveksi.

Jive:n perusaskeleiden kesto musiikissa on pääsääntöisesti 6 tahdin rytmin iskua eli puolitoista tahtia, käytettiinpä sitten 6 tai 8 askel versiota. Kuuden askeleen versiossa askeleet tehdään vain ns. pääiskuille, eli kuusi askelta. Kahdeksan askeleen versio joka on yleisempi, toimii alas taakse suuntautuvalla ns. rock askeleella aloittaen iskut 1 ja 2 sitten sivulle yhteen sivulle (miehen vasemmalle) iskut 3a4 ja takaisin 5a6, tämän käsittäessä 8 askelta.

Jive:ä tanssipari tanssii yleensä pienellä alueella, useimmiten tanssisalin keskialueella, tehden paikanvaihtokuvioita kädenalituksineen tai ilman kuten Fuskussa. Tanssijoilla on myös ylös alas suuntautuva syke, joka on pientä ja yleensä tuplasti nopeampaa kuin perus Fuskussa, mutta pienempää Jiven ns. swing versiossa joka liikkuu enemmän tanssilattian pinnan suuntaisesti.

Jive on kehittynyt 1900 luvun USA.ssa, mm. Jitterbugg nimisestä tanssista rock ja swing musiikin kehityksen myötä.

Jiveen sopiva musiikki on nopeudeltaan 28-44 tpm tahtilajin ollessa 4/4